siis jos elo olisi helppoa ja valmiiksi pureksittua, niin tuntuisiko se sitten elolta vai kenties tasaisen paksulta pikaruokahampurilaiselta, kurkusta alas shoe polish'ia kuplajuoman kera.niin, minulle elon huikeat huiput tuntuu hulppeammilta, kun on tietoinen solista ja kielekkeen alla olevista pudotuksista.tasapaksu eloa kaikki selustat varmistettuna, tehokasta elon risk management ohjausta, eteenpäin vain jos 'road safety'-valo vilkkaa vihreää.mielummin katson, koen, olen rohkea tai shy, mutta elän.kaikista noiden hetkien kirjosta kertyy muistot, syntyy toveruudet, sister poems ja totta kai also matkan varrella vieritetyt kyyneleet.filosofointi saa valitettavasti nyt loppua, kun sorvi kutsuu...se tuokin mieleen lopputoteamuksena; on ne aika hienoja jotkut vaikkapa metalliosien nimet enkuks, kuten tapered roller bearing..mutta ranska se vast kaunista on sieur de la salle, adjo.